Tervemenoa upeaan näyttelyyn ennen 8. 9.

Koskiston tämän kesän näyttely on nyt avoinna yleisölle. Kävin Mälkin pariskunnan kanssa katsomassa kokonaisuuden. Kokoelma on taas hieno ja monimuotoinen. Kävijät varmasti yllättyvät positiivisesti. Tänä vuonna Koskiston meijeri viettää myös 80-vuotispäiviään ja Koskistoon on tehty nostalgikoille valokuvanäyttely, joka valottaa meijerin toimintaa historian saatossa 1920-luvulta toiminnan loppumiseen.  Valokuvanäyttely on yläkerrassa. Sitä ei kannata jättää väliin.  Joitakin koskettavia esineitäkin on laitettu tunnelmaa luomaan, esimerkiksi työmiesaskin kansi ja meijerin juustoista saamia kunniakirjoja. Meijerissä on tuotettu aikoinaan todella korkealaatuista juustoa. Valion kunniakirjaa koristaa lehmä-aiheinen puupiirros. Meijeriä kuvaava opetaustaulukin tilasta löytyy.  Galleristin lempeä huumori näkyi ainakin avajaispäivänä ihmishamoisissa tienviitoissa. Nillä oli punaiset päähineent, ruutupaidat ja uudet työhaalarit. Alla on kyva yhdestä, mutta niitä oli maisemassa ympäri Koskistoa udeita. 

Tämän kesän ihmishahmoiset tienviitat olivat avajaispäivänä energisen näköisiä osoittaen käsillään oikeaan suuntaan.  Työhaalarit ovat selkeää symboliikkaa siitä, miten työlastaä gallerianpitokin on.

Näkymä sisääntulosta käsin pääsaliin.

 

Mälkin pariskunta Prässihuoneessa, Liisa oikealla on yksi Group du Lait'n jäsenistä. 

Kotkan Automobiiliklubi juhlisti matkailutien avajaisia ja autoletka poikkesi myös Koskistossa

Matkailutien avajaisi juhlistamassa oli vanhojen autojen letka Kotkan Automobiiliklubin organisoimana. Mukana oli aitoja maitoautoina aikanaan toimineita kuormureita, vanha bussi ja herrasväen menopelejä. Näky oli riemastuttava. Pääsimme tutkimaan 30-luvun moottoripyörääkin kypärineen, hansikkaineen ja ajolaseineen lähietäisyydeltä. Ajopukuun kuului myös hoeavitjoissa taskukello. Taiteilijoina ihastelimme tietenkin vanhojen autojen kauniita muotoja ja tyylikkäitä yksityiskohtia. Ymmärrän hyvin, miksi tuollainen harrastus vie sydämen siinä kuin taidekin. 

Alla kuvia  Kotkan Automobiiliklubin aarteista.  Kiitos riemukkaasta elämyksestä kaikille kuskeille ja matkustajille. 

Moottoripyöräiijä osallistu vuosittain Brittiralliin. Kypärän tarrat todistavat sitoutuneesta harrastunisuudesta. 

Moni-ilmeinen näyttely on viiden äänen harmonia

Taiteilijaryhmä "Group du Lait" vas.  Ritva Lappalainen, Liisa Mälkki, Tarja Toikka, Helena Rysä-Mikkola ja Tarja Perkko

Kokoonnuimme ripustamaan näyttelyämme 25. 5. Toimme jokainen runsaasti töitä ehdolle, jotta meillä riitti materiaalia mielenkiintoisen ja rikkaan kokonaisuudan aikaansaamiseen. Meillä on reilu 90 m2 tilaa galleriassa. Viiden taiteilijan teosten esillepano ja samalla harmoonisen, rikkaan ja monimuotoisen kokonaisuuden rakentaminen on haaste. Olemme konkareita näytteilleasettajia. Olemme yhdessä ja erikseen osallistuneet kymmeniin näyttelyihin erilaisissa rooleissa, myös jyryttäjinä. Omiin töihin suhtautuu intohimoisesti ja tarvittiin runsaasti teoksia, jotta oli myös varaa jättää niitä pois.  Helppoa ripustus ei ole, kun siihen suhtautuu kunnianhimoisesti. Koskitson galleristi Juha Tuomainen  kertoi, että  heiltä hänen vaimonsa kanssa kuluu useita viikkoja ripustukseen, vaikka teokset on jyryttänyt ammatitaiteilija. Ripustus tehdään Koskistossa suurella sydämellä. 

    Meidän ryhmässämme on kuvaamataidonopettajia, erityisesti Liisa Mälkki, jonka kokemus koululaisten parista on verrattoman arvokasta ripustustehokkuudelle. Liisalle on kehittynyt opettajana pomminvarma tyylitaju, koska hän on vuosikymmenten aikana ripustanut satojen oppilaiden työt kevätnäyttelyihin. Hän ripusti meidänkin töitämme suvereenin mestarin ottein. 

Ripustus saa teokset hengittämään ja suhteeseen keskenään

Näyttelykävijä ehkä harvoin tulee ajatelleeksi sitä, miten suuri merkitys näyttelykokemukselle ripustuksella on. Hyvä ripustus sallii eri teosten "hengittää"ja tulla esille omanlaisenaan. Mutta samalla hyvä ripustus saattaa teokset keskinäiseen suhteeseen, niin että teoskokoelma saa myös omaa merkitystä. Prässihuoneen näyttely kehittyy teemansa puolesta. Se alkaa esittävinä maalauksina, havaintoon perustun ja muuttuu tyylittelyn kautta fantasiaksi. 

Valmis monipuolinen näyttelymme odottaa taiteen ystäviä sekä katsomaan että hankkimaan taidetta itselleen. 

Helena Rysä-Mikkola (vas.), Koskiston galleristi Juha Tuomainen, Ritva Lappalainen ja Tarja Perkko poseeraavat Prässihuoneessa näyttelyn vamistuttua. Myös päänäyttelyn ripustus tehdään Juha Tuomaisen kertoman mukaan suurella sydämellä. Se on helppo uskoa jo esillä olleiden töiden ja alustavan ripustuksen perusteella.

Tarja Perkko ripustaa teostaan.

Ritva Lappalainen ja Helena Rysä-Mikkola ripustavat Tarja Toikan teoksia.

Ritva Lappalainen oikaisee Tarja Toikan teosta "Kohtaamisia". Oikealla Toikan teos "Citykettu".

Etualalla Ritva Lappalainen ja taustalla helena Rysä-Mikkola ripustuspuuhissa. 

Tarja Perkko ja Ritva Lappalainen ripustavat Perkkon teosta. Liisa Mälkki, oik. suunnittelee seuraavaa siirtoa.

Näyttely on kuin palapeli – taiteilijoiden esittelyä

Julisteessa Tarja Toikan kollaasi /sekatekniikka Techno Fauna 2013

Suuntasimme  25. 5. 2013 töinemme Koskistoon ripustamaan Prässihuoneen Group du Lait- näyttelyämme. Tänä vuonna päänäyttelyn teemana on perusasioiden äärellä nykytaiteen keinoin. Oma näyttelymme liittyy teemaan. Taide on meille aina perusasioiden äärellä olemista, ihmisenä olemista ja kanssakäymistä, kuten yhteinen näyttely. Kukin meistä ottaa sopivaksi katsomansa otoksen tuoreita töitä mukaan ja sovittelemme niitä yhteen. Ripustus on kuin palapelin kokoamista. Kokonaisuus on  toivon mukaan enemmän kuin osiensa summa. Vaikka olemme kokeneita konkareita, niin meitä jännittää saamamme vastaanotto. Kirjoitattehan kommentteja vieraskirjaamme Koskistossa tai tähän blogiin.

Näyttely avautuu 8. 6. ja on auki 8. 9. saakka. Koskisto on hieno kohde kesäretkelle ja helppo paikka tehdä taidehankintoja. Tänä vuonna teoksia ei aiempien vuosien tapaan saa heti mukaan, mutta aina voi neuvotella siitäkin mahdollisuudesta. Maksutavoista voi myös sopia.

Kahvila tarjoilee kehon huoltoa ja näyttely mielen virkistystä. Pääkaupungistakin ajaa Koskistoon alle kahdessa tunnissa. Päänäyttelyssä on esillä kotimaisia ja erityisesti Kaakonkulman eturivin taiteilijoita. Kotkassa toimii Repin Instituutti, josta valmistuu klassisen tyylin mestareita ja Koskistossa on perinteisesti ollut Instituutin käyneitä ja sen opettajia  näytteilleasettajina. Meidän ryhmämme jäseniin voit alustavasti tutustua tässä.

Group du Lait -taiteilijat

Tarja Perkko (s. 1953)  esittäytyy

Olen maalannut aktiivisesti neljännesvuosisadan. Vuodesta 1989 olen opiskellut kuvataidetta Helsingin Taiteilijaseuran kursseilla – parhaillaan Öljyvärimaalauksen mestariluokalla. Olen koulutukseltani askartelunohjaaja / mielenterveyshoitaja ja terapeuttisten kuvaryhmien ohjaaja.  Kesäisin  maalaan luonnossa ja lähinnä sydäntäni on ollut saaristo ja etenkin Ahvenanmaan Kökarin maisemat. Kysyttäessä mitä minä maalaan, sanonkin usein, että talvella  ”mielen maisemia ja kesällä luonnon maisemaa”.

Tarja Perkon teos 2013

Matkan varrelta löytyy jatkuvasti asioita, joita haluaisi tutkia kuvan keinoin. En toteuta kuviani juuri niin kuin ne vain näen , vaan jostain aina sekoittuu jotain tiedostamatonta joukkoon. Useat työni syntyvät hyvinkin spontaanisti, kurssilla annettujen aiheiden ja tehtävä antojen saattelemana , ne vain ilmestyvät kankaalle. Harvoin jään pidemmäksi aikaa niiden äärelle, mutta joskus työni kutsuu jatkamaan ja löydän sille uusia ulottuvuuksia.

Kuvan tekeminen on jatkuvaa oppimista, uusiutumista, uusien näköalojen löytymistä ja omaan sisäiseen maailmaan tutustumista. Kuvan tekeminen, maalaaminen on myös voimauttavaa, ei pelkästään valmis työ vaan myös koko tekeminen, matka itsessään.

Yhteystiedot: Tarja Perkko

Itämerenkatu 34 A 10 , 00180 Helsinki

puh:050 5444649 työ 050 427 0087

tarja.perkko@hus.fi

Tarja Toikka esittäytyy

Kuvataide on minulle pakko ja välttämättömyys kuin hengittäminen. Graafikon koulutus opetti minut välttämään maneereja ja niinpä hyppelen aiheista ja tyyleistä toisiin kuin varpunen. Maalaan esittävää ja abstraktia, isoja ja pieniä, värikkäitä ja väripelkistettyjä töitä. Olen parin viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut opettaa kestävää kehitystä Aalto-yliopistossa. Olen myös taiteilijana innostunut pohdiskelemaan kestävyyttä, ihmisen ja luonnon suhdetta töissäni. Taiteessa on se kiehtova puoli, että sen arvoa ei voi mitata materiassa. Taide opettaa meitä arvostamaan immateraalisia asioita, kuten elämys tai tunne. Käsittelen teoksissani erilaisia kohtaamisia. Olen oppinut sen, että ihminen ei ole oman onnensa seppä vaan kohtalo riippuu paljon siitä, millaisten ihmisten joukossa toimii. Peilaamme itseämme muista ihmisistä. Olisi hyvä tiedostaa tämä vastuu lähisuhteissa, työelämässä ja ystäväpiirissä. Myös taide voi olla oman kokemuksemme peili. Taiteilijalla on siis vastuu mutta myös riemastuttava valta tarjota muille ihmisille mahdolllisuus löytää itsestään voimauttavia piirteitä taiteeseen peilaten.

Tarja Toikka (c) teos "Citykettu", teos käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta, miten olemme luontokappaleita siinä missä eläimetkin. Teos nimineen leikittelee myös Helsinkiläisilmiöllä, jossa kaupunkiiin on tullut paljon aiempaa enemmän kettuja citykanien houkuttelemina. Houkutus ja houkutuksen vastustaminen vie ajatukset monenlaiseen pohdintaan vaikkapa synneistä tai siitä, mitä me ihmiset merkitsemme toisillemme.  

Olen käynyt Taideteollisen korkeakoulun ja toiminut pitkään visuaalisen suunnittelun eri tehtävissä media-alalla. Sieltä, hektisestä liike-elämästä, lienee peräisin nopea työrytmini. En odota inspiraatiota vaan uskon enemmän perspiraatioon. Aikaan saa vain tekemällä lujasti töitä. Taiteellinen tekeminen muistuttaa  siinä suhteessa ojan kaivua, että on uskallettava aloittaa ja sitten jatkaa ja jatkaa.
Innostuin sittemmin opettamisesta. Olen tehnyt sitä viimeiset kymmenen vuotta Taideteollisessa, joka nykyään on osa Aalto-yliopistoa. Intohimoni ovat nykyään taidelähtöiset osallistavat menetelmät, joihin luen myös design-ajattelun soveltamisen. Käytän niitä opettamisessa ja tutkimustyössä.

TAIDEKOULUTUS

Taiteen maisteri, Taideteollinen Korkeakoulu, kuvallinen viestintä TaM tutkinto 1992

Medialab, uuden median muuntokoulutus (105 op) vv 1999-2003

Kankaanpään Taidekoulu 1981-82

TAIDEPEDAGOGINEN  KOULUTUS     

Taidekorkeakoulupedagogiikan perusopintokokonaisuus 2004 – 2005

Osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin, tarkempi CV näyttelytilassa.
Yhteystiedot:
tarja.toikka(a)aalto.fi
puhelin 0407723405

Ritva Lappalainen esittelyssä  

Tarja Toikka esittelee:
Ritva Lappalainen on tarkkanäköinen havainnoija ja olennaisen oivaltaja. Koskistossa on häneltä esillä kokoelma hienoviritteisiä saaristomaisemia ja vahvasti tyyliteltyjä arkiasetelmia.  Ritva maalaa voimakkain vedoin tilaa ja valoa, hän on taustaltaan arkkitehti. Ritvan teoksista välittyy vahva piirtäjä ja tarkka näkijä. Ritvan taiteessa korostuvat perusarvot, aitous ja esteettisyys. Ritvan teokset aloittavat Prässihuoneen näyttelyn, ne ovat sisäänkäynnin luona vasemmalla seinällä. Kävijä voi huomata, miten näyttelymme teema vaihtuu luonnon havainnoinnin ja arjen tyylittelyn kautta fantasiaksi.
Osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin, tarkempi CV näyttelytilassa.

L

Ritva Lappalaisen vahvasti tyylitelty asetelma on esillä Koskistossa.

Liisa Mälkki esittelyssä

Tarja Toikka esittelee: Liisa Mälkki on ryhmämme  rohkea kokeilija. Liisalta on Koskistossa eri tyylisiä teoksia, asetelmia ja abstrakteja sommitelmia. Niitä kaikkia yhdistää varmaotteinen maalauksellisuus. Liisa maalaa kuin rakentaisi taloa. Ensin hän luo lujan perustuksen ja työstää sen päälle kauniin ja tarkoituksenmukaisen  teoksen. Liisan työtavassa on jotain opettajamaista, nimittäin tekemisen kunnollisuus ja työn korkea laatu. Hän onkin taustaltaan kuvaamataidon opettaja. Liisalla on tinkimätön työmoraali ja laaja taitellinen sivistys, joka kattaa kaikki taiteen lajit.  Liisan teoksissa ei ole mitäään liikaa, ne säilyttävät ilmavuutensa vaikka maalia on paljon paksuina kerroksina. Liisa osaa myös jättää maalaamtta ja käyttää ohuen ja paksun värin kotrastisuutta taitavasti. Liisan ilottelevat asetelmat löytyvät Prässihuoneen sisäänkäynnin oikealta seinältä ja lisää teoksia eri puolilla salia. Liisan teokset ovat fyysisesti pieniä, mutta silti suuria maalauksia.

Liisa on pitkän elämänsä varrella ehtinyt monenmoista ja hänen estottomuutensa materiaalin käytössä  juontaa aika yllättävistä kokemuksista lasten kotimuskarin pyörittämisestä. Annetaan Liisan kertoa omin sanoin
:

"Maalaukseni ovat salakielisiä päiväkirjan lehtiä. Muistan tarkalleen mitä olen ajatellut ja mitä kysymyksiä käsitellyt / ihmetellyt niitä tehdessäni. Kompromissia koko elämä!      Olen kotiäitinä ollessani suorittanut Sibelius-Akatemiassa musiikkiterapian johdattavan kurssin 1970-luvulla ja pidin sen jälkeen parina talvikautena talon pikkulapsille kotimuskaria jossa laulun ja soiton ja tanssin lisäksi myös piirrettin, maalattiin ja kyhättiin teoksia eri materiaaleista."

Liisa Mälkin pieni suuri maalaus:

Liisa Mälkin sujuvaa sivellinpiirtämistä. Yksi arkiasetelmista.

Liisa Mälkin tyylinäyte, pieni suuri maalaus

Liisa on osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin, tarkempi CV näyttelytilassa.

Liisa Mälkin arkisia asetelmia, lennokkaan siveltimenkäytön esimerkki.

Ritva lappalainen vasemmalla ja Liisa Mälkki oikealla ripustuspuuhissa Koskistossa 25. 5. Liisa Mälkin teoksia näkyy lähellä oviaukoa. (kuva (c) Tarja Toikka)

Helena Rysä-Mikkola esittelyssä

Tarja Toikka esittelee:

Helena Rysä-Mikkola tuo näyttelyyn unenomaisia fantasiamaalauksia, jotka ovat vahvasti graafisia. Helenan maalaamat pilvet ovat materiaalisia siveltimellä leikittelyjä, eivät mitään hattaroita. Hänen eläinhahmonsa tihkuvat salaperäisyyttä. Mikä on tuo kiemurteleva otus, lohikäärme vai kastemato? Onko tiikerillä ihmiskasvot? Helena ei suostu selittelemään maalauksiaan, koska ne kertovat kaiken tarpeellisen olemassaolollaan. Helenan työt ovat voimakkaita, yllättäviä ja niiden ripustus olikin haastavaa. Lopulta ne asettuivat Prässihuoneeseen  tinkimättä piiruakaan itsestään. Helena on taustaltaan kuvaamataidon opettaja, mikä näkyy varmuutena väriteorioiden tuntemisessa ja taitavana piirtämisenä. Helenan teokset sisältävät tasoja ja merkityksiä niin, että ne ovat katsojalle eri päivinä hyvin eri luonteisia, kuten hyvän taiteen kuuluukin olla.    

Osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin, tarkempi CV näyttelytilassa.

Toimiiko maalari kynällä (näppäimistöllä) vai siveltimellä

Mikä on maalauksessa tärkeää? Sekö mitä teos esittää, tai millaisia tunteita se herättää? Miten valita teoksia ehdolle näyttelyyn? Mitä teoksista voisi tai pitäisi kirjoittaa. Taiteilijuus ja kuratointi liittyvät kyllä toisiinsa, mutta ovat eri kompetensseja. Mitä pitäisi puhua maalaamisesta tai pitääkö – eikö maalaaminen riitä? Maalarikollegani kieltytyy tarttumasta sanan säilään, koska hänen mielestään teokset puhuvat taiteen kieltä ja muuta kieltä ei tarvita. Taidetta voi yhden filosofisen tulkinnan mukaan pitää taiteilijan itseilmaisuna. Se on yksi mahdollisuus kymmenien joukossa. 

T. Toikka:  maalaus, jota voi katsella kuin taivaalla lipuvia pilviä ja löytää hahmoja ja maisemia. Teos ei ole kovin kookas, mutta se tuntuu avaralta. 

Taiteesta ja taidepuheesta

Marika Mäkelä sanoi yhden näyttelyn esipuheessa, että maalareista on tullut kuraattorien torppareita. Minusta se oli hyvin sanottu. Itselleni taidepuheen ja taiteen tekemisen suhde on kimurantti asia, koska sanataide ei ole omin taiteen lajini vaan kuvataide. Nykyisin taideinstitutioissa ajatellaan, että kuvataiteilijan amattitaitoa on myös oman tekemisen käsitteellistäminen. Taidekouluissa kirjoitetaan yhtä paljon kuin tehdään taidetta. Tämä liittyy siihen, että taiteilijan on osattava "tuotteistaa" itsensä. On osattava toimia kuratoinnin osaamisaluella. Saman tapaisia vaatimuksia asetetaan huippu-urheilijoille, heidän on osattava hallita mediaa. On kyettävä puhuttelemaan sponsoreita ja olemaan houkutteleva investointi. Olen kuullut taideopiskelijoiden valituksia että teoria vie ajan taidon oppimiselta. En ota kantaa asian paikkansapitävyyteen, mutta tiedän kokemuksesta, että taidon oppiminen on työlästä. Tarvitaan vuosien ankaraa harjoittelua. 

Taide vaatii kypsyttelyä - kuten juusto

Olen oppinut taidekoulutuksessa, että maalausele on tärkeä asia. Se jopa riittää teoksen motiiviksi. Se että taiteilija liikuttaa sivellintä tai piirrintä maalauspohjalla on riittävä taideteko. Näyttelykävijää kiinnostavat teon tulokset. Mikä taas riittää tekijälle. Tekemistä ovat pohtineet lukematomat filosofit. Tekeminen on kuitenkin eri asia kuin tekemisen ajatteleminen. Tekeminen on kehollista ja kognitiivista.  Toisaalta monesti ajatteleminen tuottaa tekstiä ja onhan kirjoittaminenkin kehollista toimintaa. Kirjoittamista a maalaamista ei voi tehdä samanaikaisesti. Teos kypsyy ajan kanssa. Koskiston Prässihuone liittyy juuston valmistukseen. Juustokin kypsyy, se on aluksi maitoa. Juusto kypsyy vaikkei siitä puhuttaisi. Kypsyykö taideteoskin taiteilijan työnä ilman taidepuhetta. Ymmärrän ja ihailen myös käsitetaidetta, joka haastaa taidekäsityksiä. Taiteen tehtävä on vinksauttaa ajatuksia, herätellä ja kolkutella. Jotkut meistä kolkuttelevat siveltimellä ja toiset kynällä tai nykyisin siis näppäimistöllä. 

Samurait taistelivat miekalla ja siveltimellä - entä me 

Ennen aikaan samurait taistelivat miekalla ja siveltimellä. Heidän tuli osata sivaltaa vihollisen pää poikki yhtä sulavasti kuin sipaista runo kalligrafialla paperille. Molemmissa teoissa tarvitaan ehdotonta kehon hallintaa, keskittymistä ja olennaiseen paneutumista. Olen judoharrastukseni ohessa hiukan perehtynyt sekä samuraikulttuuriin etä itämaiseen tussimaalaukseen. Miten ehdotonta taiteen tekemisen tulee olla ja miten erottaa taiteessa olennainen? Näyttelyn rakentaminen on yksi tapa pohtia näitä suuria kysymyksiä. Löydämmekö yhdessä jotain olennaista jota emme tavoita yksinämme? Sopii toivoa.

T. Toikka: pidän abstrakteista maalauksista, koska niihin ei kyllästy, ne tarjoavat alati uusia tulkintoja. Ne ovat  eri päivinä erilaisia, niihin voi peilata kokemuksia. Sekatekniikka 2013

T. Toikka: "Kasvua" öljy  2010

T. Toikka: "Liikkeessä ja paikallaan". Minusta on hauska leikitellä hahmoilla ja tiloilla. Öljy kankaalle 2012

Helsinkiläsiryhmä "Group du lait" Koskiston taidekeskuksessa

Group du Lait on helsinkiläinen maalariryhmä, johon kuuluvat: Ritva Lappalainen, Liisa Mälkki, Tarja Perkko, Helena Rysä-Mikkola ja Tarja Toikka. Ryhmän nimi on ranskaa ja tarkoittaa suomeksi  maitoryhmä. Nimi  on keksitty varta vasten tätä näyttelyä varten. Syynä on tietysti Koskiston meijerihistoria, Koskiston 2013 jyrytetyn kesänäyttelyn ranskankielinen slogan "Bon Appetit" sekä se, että maitoa on käytetty myös maalaamisen sideaineena. Me emme kylläkään käytä maitoa. Tässä näyttelyssä nähdään meiltä lähinnä öljy-ja akryyliteoksia sekä mahdollisesti kollaaseja. Olemme maalanneet paljon luonnossa havainnosta esimerkiksi kesäisiä saaristonäkymiä. Ympäristö on meille keskeinen teema ja näkyy teoksissamme. Teemme kaikki vahvasti tyyliteltyjä, usein symbolisia töitä. Havainto on vain taustalle painuva mielen ponnahduslauta. Olemme viime aikoina maalanneet myös musiikkia. 

Tarja Perkko (teos yllä) maalaa arjen pieniä asioita, tiloja, valoa tai hahmoja rehevällä otteella. Tämä teos kuvastaa hyvin Koskiston perusnäyttelyn teemaa -perusasioiden äärellä. Emmekö me maalatessa ole aina peusasioiden äärellä, maalaaminen on kokonaisvaltaista mielen ja kehon toimintaa. 

Osa ryhmän jäsenistä on ollut useana kesänä Koskiston taiteilijana. Koskisto on yksityinen galleria, joka aloitti toimintansa 2007. Koskiston upeasti korjatut tilat tarjoavat taiteelle hienon ympäristön ja kesänäyttelyssä on matala kynnys tulla sellaistenkin ihmisten, jotka eivät ehkä eksy gallerioihin. Kesänäyttelyt edustavat taiteen saavutettavuutta parhaimmillaan. Ne ovat arjen kulttuurityötä. Tänä kesänä toimintansa käynnistää myös Länsi-Kymen kulttuuritie, jonka osana Koskisto on. 

Group du Lait'n näyttely sijaitsee Koskiston Prässihuoneessa, jossa aikoinaan puristettiin juustomassasta ylimääräinen neste pois. Näyttelytilaa ryhmällämme on 90 m2. Valmistelemme näyttelyä parhaillaan ja valitsemme siihen teoksia. Teokset saavat meiltä usein nimen vasta sitten, kun ne asetetaan näytteille. Näyttelyn kokoaminen viiden taiteilijan teoksista on hauskaa ja haastavaa. Teokset vaikuttavat toisiinsa. Meidän taiteilijoiden mielestä ne käyvät seinällä dialogia keskenään. Tiedämme, että meidän viiden teokset "tulevat hyvin juttuun keskenään". Tässä blogissa on ryhmäläisten tuoreita maalauksia, mutta lopullista valintaa ja teosten nimeämistä olette tervetulleita näkemään Koskistossa 8. 6. klo 12 alkaen.

Tarja Perkon teos, öljy kankaalle, 2013

Monipuolinen konkariryhmä Helsingistä

Olemme helsinkiläisiä kuvataiteilijoita, maalareita. Olemme tunteneet toisemme yli kymmenen vuotta ja olleet lukemattomissa yhteisnäyttelyissä. Ryhmämme eetokseen on kuulunut esimerkiksi organisoida näyttelyitä sairaalaympäristöön. Taidehan voimauttaa ja tuo iloa.  Ryhmässämme on tiukka annos taidekoulutusta, meissä on useita kuvaamataidon opettajia, graafikko, arkkitehti  ja taidetta soveltean käyttäviä asiantuntjoita. Meitä yhdistää elämän mittainen taiteilijuus ja usko taiteen eheyttävään vaikutukseen, taiteen syvään humaaniuteen. Emme pyri väkisin sulloutumaan yhden teeman sisään tässä näyttelyssämme. Koska uskomme, että oikeastaan teos syntyy kokijan ja artefaktin kohtaamisessa. Osa meistä hahmottaa taidettaan myös kirjallisesti, osa kieltäytyy ehdottomasti tuottamasta kuvateoksestaan tekstiä. Tämä näkynee myös blogissamme. Kunnioitamme erilaisia tapoja olla taiteilija ja suhtautua teoksiin ja  yleisöön. Kokoamme tähän blogiin teoskuvia ja ajatuksiamme näyttelyn valmisteluun liittyen. Lukijana voit kommentoida. 

Tarja Toikka pohtii ihmisen osaa

Käsittelen teoksissani ihmisen ja ympäristön suhdetta, ympäristöön liittyviä eettisiä kysymyksiä, mm. eläinten oikeuksia ja ihmisen roolia osana luonnon kiertokulkua. Esimerkiksi alla oleva teos kuvaa materiaalin kiertoa. Muodoista ei selviä, ovatko ne raakamateriaaleja odottamassa jalostusta vai  maatumassa olevaa orgaanista ainetta. Haluan teoksella pohtia ihmisen suhdetta ympäristöön, mikä oikeus meillä on muokata materiaaleja toisiksi ja pitäisikö muokkaamisen tulosten olla palautettavissa takaisin alkuaineiksi. Nythän me jätämme jälkeemme valtavat jätevuoret ja kulutamme usean maapallon resurssit vuosittain.

Tarja Toikka, teos "Earth to earth"  koko 60 cm x 60 cm, akryyli

Koskiston Taidekeskus on tänä vuonna osana Länsi-Kymen kulttuuritietä. Tarkempi kuvaus löytyy lehdistötiedotteesta. lainaus:

" Kouvolan Elimäen ja Loviisan Ruotsinpyhtään yhdistävän vanhan maantievarren kulttuu-rihistorialliset nähtävyys- ja puutarhakohteet, taidenäyttelyt, musiikkijuhlat, kesäteatterit, käsityöpajat ja -myymälät sekä joukko lähiruokateemaisia palvelukohteita ovat yhdessä matkailumajoittajiensa kanssa aloittaneet tammikuussa keskinäisen yhteistyön."

Asfaltoidun tiereitin kokonaispituus Elimäeltä Ratulan, Ruotsinkylän ja Strömforsin ruukin kautta "Kymijoen Ahvenkoskelle meren rantaan on noin 30 kilometriä. Keväästä alkaen reittiä aletaan markkinoida Länsi-Kymen Kulttuuritien nimellä."

Koskisto on mutkaton paikka omakohtaisesti koskettaville taidehankinnoille

Group du lait tuo  ylpeänä panoksensa Länsi-Kymen uuteen kulttuuritiehen ja toivottaa sen toimijoille mitä parhainta onnea ja ihastelemme hankkeen toimijoita upean yhteistyön käynnistämisestä. Se lienee tuottanut paljon työtä.  Toivomme sen tarjoavan  toimeentuloa luovien alojen ammattilaisille, matkailuyrittäjille ja tuovan iloa ja merkitysten kokemuksia meille kaikille.  Useimmat teoksemme ovat myytävinä. Koskisto tarjoaa monenlaisia maksutapoja taidehankinnoille ja mikä parasta, teoksen saa heti mukaan. Jotkut hankkivat taidetta sijoitusmielessä, mutta todelliset taiteen ystävät löytävät teoksia, joihin heille syntyy henkilökohtainen suhde. Sellainen lämmittää myös taiteilijan mieltä. Maalaamme töihin kappaleen elämää.

Liisa Mälkki, Fenix-lintu  27 cm x 22

Liisa Mälkki, öljy kankaalle 

Tarja Toikka, teos ”Closed Loop Cycle”, akryyli 60 cm x 60 cm

Teoksen nimi viittaa kestävän kehityksen ideaaliin, nimittäin siihen, että biosfääristä ottamamme materiaali kiertäisi luomassamme teknosfäärissä suljetussa prosessissa. Metriaaleilla olisi fiksua kierrätys-ja jälkikäyttöarvoa, prosessit toimisivat. Tämä on kultainen uni.